Avainsana: Hai-saappaat

Oikeus kuiviin sukkiin

11.10.2018

Olin koulussa vuonna 1972 ja kevät hanget sulivat aurinkoisena päivänä.

Minulla oli jaloissani töppöset ja jalkani aivan märät kun pääsin koulusta kotiin.

Päivällä isäni oli käynyt ostamassa minulle Hai-saappaat ja ne olivat KELTAISET. Minulle ne saappaat olivat aurinko. Siitä alkoi ihastus saappaisiin ja siihen olotilaan etten tarvitse kulkea kävelymatkojani märissä varpaissa. Hai-saappaat muistan vielä tänä päivänäkin ja sen KELTAISEN värin tuoman ilon. Olen itse saanut jakaa tätä iloa omalle tyttärelleni. Hän on saanut KELTAISET Hai-saapaansa kuusi vuotta sitten ja käyttään niitä vieläkin. Hai-saappaat ovat hyvät ja kestävät. Iloinen asia on HAI-saappaiden tuoma positiivinen tunne jaloille sukupolvelta toiselle.

Hai-saapas oli nuoren purjehtijan unelma

10.10.2018

Aloitin kilpapurjehdusharrastuksen optimistijollalla vuonna 1965, kun pursiseuramme teki talkoilla neljä jollaa. Olin innostunut, kun pääsin itse ajamaan venettä, sillä olinhan seurannut isäni kilpailupurjehdusharrastusta 3-vuotiaasta asti ja ollut mukana perheen retkipurjehduksilla.

Tuohon aikaan ei ollut nykyaikaisia hengittäviä ja vedenpitäviä purjehdusasuja. Sadetta ja aallokon roiskeita vastaan suojauduttiin hiostavilla Rukan kumitakeilla ja housuilla sekä Nokian pitkävartisilla mustilla Kontio-saappailla. Niillä pärjättiin, vaikka raskaat Kontiot olivat veneessä aika kömpelöt ja ehkä vähän vaarallisetkin, jos vene olisi sattunut kaatumaan ja olisi joutunut uimasille.

Junioripäällikkömme ohje oli, että jos uimaan joudutte, niin saapaat on potkaistava pois jalasta. En muista jouduinko uimaan Kontiot jalassa, mutta en kyllä olisi niitä uskaltanut potkaista pois jalasta. Saappaat olivat siihen aikaan aika arvokas tavara ja kotona olisi kyllä tullut sanomista, jos ne olisivat vajonneet Näsijärven pohjaan.

Vuonna 1968 olin vaihtanut isompien juniorien kahden hengen Vasama-luokkaan, joita seura jälleen teki talkoilla kaksi kappaletta.

Samana kesänä alkoi joillakin varakkaammilla purjehtijoilla ja myös junnuilla näkyä ihmeellisiä lyhytvartisia sinisiä ja punaisia valkoreunaisia kumisaappaita. Kuulin, että ne olivat nimeltään Hai-saappaat ja Nokian kumitehtaan nimenomaan purjehdussaappaiksi tekemät. Ne olivat kyllä niin hienot ja kevyet Kontioihin verrattuna, että olisin halunnut sellaiset itselleninkin. Harmi kyllä vanhempani olivat sitä mieltä, että vanhat Kontiot ovat vielä ehjät ja sopivat eikä uusia osteta, koska ne kuitenkin kohta jäävät pieneksi.

Seuraavana vuonna setäni kertoi, että hänen tuttavallaan on myytävänä halvalla hyvä mopo. Tein Jaguar merkkisestä moposta kaupat säästämilläni viikkorahoilla, vaikka isäni sitä vastustikin, koska olin vasta 14-vuotias enkä saanut ajaa mopolla yleisillä teillä. Mopo vietiin mökille ja siellä ajelin pitkin polkuja ja traktoriteitä. Mökki oli saaressa eikä sinne varsinaista tietä ollutkaan. Mopolla ajelu oli hauskaa, mutta se oli huono puoli, että kaikki rahani menivät mopoon eikä niitä riittänyt enää himoitsemiini Hai-saappaisiin.

Jaguar oli vähän vanhanaikainen. Siinä oli pystymallinen bensatankki ja ”norsunkorvasatula”. Onneksi se kulki tosi hyvin. Varakkaammila kavereilla oli hienoja Solifer speed ja Tunturi sport -mopoja. Noihin aikoihin lopetettiin hienon nelitahtisen Vasama-mopon valmistus ja Soinin romukaupassa myytiin sen osia. Ostin bensatankin ja pitkän mallisen satulan ja talvena aikana tuunasin niillä Jaguarin muodikkaammaksi.

Keväällä 1970 olin jo täyttänyt 15 vuotta ja sain ajaa mopolla missä vain. Matka pursiseurallekin sujui näppärästi, vaikka ei noin kilometrin polkeminen polkupyörälläkään iso rasitus ollut.

Joillakin kavereilla oli jo kesätöitä ja minäkin kävin työvoimatoimiston ilmoitustaululta katsomassa, olisiko 15-vuotiaalle jotain tarjolla. Kuinka ollakaan siellä oli vapaana mopolähetin paikka pariksi päiväksi. Tehtävänä oli hakea yrityksiltä ilmoitusmateriaalia johonkin muistaakseni sotaveteraanien lehteen. Menin käymään lehden toimistolla ja minut palkattiin saman tien. Kaksi päivää ajelin sitten ympäri Tamperetta mopolla ilmoituksia hakemassa. Se oli niin mukavaa, että ei se edes tuntunut työltä. Olihan muutenkin tosi hienoa, kun sai ajaa mopolla mihin vain halusi. Kaiken kruunasi se, että sain ajostani ihan hyvän korvauksen: se riitti juuri uusien sinisten Hai-saappaiden ostoon.

Vihdoin olin nyt saanut Hai-saappaat, joita olin pitkään halunnut.

Erityisen hienolta tuntui se, että olin ostanut ne itse tienaamillani rahoilla, eikä vanhemmillani ollut mitään valittamista niiden muka kalliista hinnasta. Purjehdus oli ne jalassa entistä mukavampaa, koska liikkuminen veneessä oli paljon ketterämpää kuin kömpelöillä Kontioilla.

Pidin saappaita monta vuotta, kunnes ne jossain vaiheessa tosiaan kävivät niin pieneksi, että oli pakko ostaa uudet. Niihin rahat sain opintolainasta ja ne olivat väriltään vaalean ruskeat.

Viime kesä oli 53:s kilpapurjehduskesäni. Purjehdusasut ovat nykyään toista luokkaa kuin aloittaessani. Erilaiset high tech -kalvot toimivat hyvin takeissa, housuissa ja haalareissa, mutta parhaat pahan kelin jalkineet ovat edelleen Hai-saapaan kaltaiset purjehdussaappaat. Niitä aion käyttää tulevinakin kesinä.

Tarina Haisaappaista

10.10.2018

Tyttö herää aamulla rintamamiestalon kamarista. Keittiössä on keskellä lattiaa tyttöjen polkupyörä ja tarakkatelineellä punaiset Haisaappaat. Pienen tytön unelma on toteutunut, maailman onnellisin tyttö. Hän laittaa saappaat jalkaan ja ajaa pyörällä sisällä ympäri kotia. Nuo pienet saappaat ovat pitäneet monet kerrat pienet jalat kuivina ja ovat edelleen olemassa. Tuo pieni onnellinen tyttö on kasvanut ja saa edelleen ihastella pieniä, punasia saappaita monet kerrat pienet jalat kuivina ja ovat edelleen olemassa. Tuo pieni onnellinen tyttö on kasvanut ja saa edelleen ihastella pieniä, punasia saappaita. Hän rakastaa metsässä kulkemista, marjastamista ja sienestämistä ja oman pihan kaivamista, joten saappaat ovat edelleen tarpeen.

Purjehtimassa

9.10.2018

Kultaisella 90-luvulla harrastimme kaveriporukassa (+pari isää, lue rahoittajaa) kilpapurjehdusta ja saappaat tottakai kuuluivat tähän lajiin sattuneesta syystä. Erään kerran olimme lähdössä kilpailemaan ”Suursaaren Ympäripurjehdukseen” ja kotoa lähtiessä oli kaverilleni tullut hieman kiire, sillä….
Illan hämyssä ja ilman vähän viiletessä piti kaivella jo sadekamppeita päälle sekä saappaita jalkaan. Siinä veneen kyljellä istuskellessani kaveri tuli viereeni ja meinasin revetä ihan huolella: Kaveri oli kiireessä napannut eteisestään parin saappaita sen enempää katsomatta, että molemmat saappaat olivat oikean jalan saappaat! Onneksi ne olivat kooltaan sen verran isot, että ne mahtuivat jalkaan mutta kyllä oli hauskaa silloin ja edelleenkin aina välillä tulee tämä tarina mieleen. Kyllä oli huvittava näky…!

50-vuotiaat Hai saappaat

5.10.2018

Olen 62v ja muistan kun sain noin 13vuotiaana siniset Hai saappaat. Maaseudulla niitä tuli pidettyä paljonkin. Aikanaan kun muutin pois niin saappaat jäi entiseen kotiini ja pidin niitä aina siellä käydessäni. Kun vanhemmistani aika päättyi noin 20vvuotta sitten veljeni otti talon haltuunsa ja saappaat olivat edelleen tarvittavissa siellä käytössä. Hai saappaat olivat kylmässä eteisessä ja säilyivät ehjinä. Kerran sitten 3vuotta sitten kävin veljeäni tapaamassa ja ihmettelin missä on saappaani hän sanoi, että tuolla ne roskiksessa – nehän on rikki. Minä menin nopeasti hakemaan saappaat pois ja olin onnellinen ettei roskaauto ei ollut ehtinyt viedä vielä niitä s. Ehjäthän saappaat olivat ja otin ne kotiin lähtiessä mukaani että pysyvät tallessa. Vieläkin ne on minulla ja ikää saappailla on lähes 50vuotta. Ainoastaan kuivailma keskuslämmityksestä johtuen on hiukan haperruttanut pintaa mutta se ei haittaa enkä heitä ikinä niitä pois.