Pojalta äidille!
Se ikä, kun nuoret kasvavat joka suuntaan ja lahkeet jäävät liian lyhyiksi ja kengät liian pieniksi. Sen ajan pelastavat usein ystävät, joiden lapset ovat jo vähän vanhempia ja heidän vaatteensa ja jalkineensa lähtevät kiertoon.
Näin myös meille rantautui parikymmentä vuotta sitten pari Nokian saappaita. Niitä mustia, pitkävartisia, jokapojan ja -tytön saappaita. Niitä, jota partiolaiset halusivat ja niitä, jotka olivat ainoat jotka kelpasivat jalkaan minne vaan. Niitä oli käytetty vain pari vuotta ja ne kotiutuivat meille loistavasti.
Ne ”nokialaiset” näkivät poikani jaloissa ojanpohjat ja metsien mättäät, koulun pihan ja asfalttitiet. Kunnes tuli aika, jolloin ne jäivät pieneksi myös hänelle.
Silloin huomasin tilaisuuteni tulleen; sujautin saappaat jalkaani, hyppelin pihalle ja hypin lätäköissä (salaa)! Täydelliset saappaat juuri minulle!
Kaikille tuttu sanonta ”Äidiltä tyttärelle” tai ”Isältä pojalle” oli meillä saanut uuden muodon. Nyt se kuului ”Pojalta äidille” ja edelleen ne ovat parhaat saappaat omaan jalkaani! Ne mustat, pitkävartiset ”nokialaiset”!
Tarina ja kuva
Tarja
Olisi kiva saapastella yhdessä ”salaa” Nokian mustissa pitkin lätäköitä.